Olen ollut media-alalla noin 10 vuotta, josta 7 vuotta testasin retkeilyvarusteita työkseni. Mittasin, laskin ja analysoin esimerkiksi kymmenen toisiaan vastaavaa tuotetta kerralla, ja kirjoitin käyttökokemukset ja mittaustulokset artikkeleihin.

Työssäni päätoimittajana kiinnostaa eniten median uudistaminen, ilmiöiden kokonaiskuva ja asiallinen tiedonvälitys.

Olen vaeltanut noin 25 vuotta. Aikaisemmin liikuin vuosittain kuukausia pohjoisessa, parhaimmillaan 100 päivää vuodessa. Pisin vaellukseni on 688 kilometriä Kalottireittiä, ja varusteeni kannoin 48-litraisessa rinkassa. Nyt tunturit näkyvät kodin ikkunoista, eikä ehkä siksi ole enää tarvetta kävellä niin kauas. Arkeen kuuluu nykyisin myös verkkokalastus vuoden ympäri.

Olen Eeva, valokuvaaja ja erä- ja luonto-opas. Kamera on ollut matkassani jo lähes 15 vuotta, josta noin puolet päätoimisena työnä. Luontokuvauksesta on tullut rakas ammatti, joka pitää sisällään myös kirjoitustöitä, retkiä asiakkaille ja muita asiakaskuvauksia aina kuitenkin painottuen luontoon.

Pitkäaikainen unelmani asua pohjoisessa ja tehdä kuvaustöitä suoraan kotiovelta on hiljattain toteutunut. Olemme asuneet Kuusamossa vuodesta 2019 metsän ja järven ympäröimänä mieheni ja australianpaimenkoira Lilyn kanssa. Luonnosta ja sen suojelusta on tullut entistä tärkeämpi osa arkeani.

Olen luovan alan sekatyöläinen, pääasiassa valokuvaaja, sisällöntuottaja ja kuvataiteilija. Syntyperältäni olen ivalolainen, joka pitää nykyisin majaa Muoniossa avopuolison ja kahden kanakoiran kanssa.

Koulutukseltani olen kuvataiteilija (AMK), jonka lisäksi olen opiskellut bio- ja ympäristötieteitä. Vielä joskus haluaisin saattaa loppuun myös taiteen maisteriopinnot.

Pohjoinen on minulle koti, missä riittää ihmeteltävää ympäri vuoden. Rakastan jänkiä, tuntureita, metsää ja oikeastaan ihan kaikkea mitä pohjoisessa luonnossa kohtaa. On hienoa päästä työn kautta tuomaan esille Lapin luontoa sekä sen erityispiirteitä, ja usein myös vapaa-aika kuluu tuolla ulkona touhutessa - yleensä aina kamera kainalossa.

Olen Lotta, reilu kolmekymppinen metsästäjä-keräilijä. Koulutukseltani agrologi -siis luonnonvara-alan asiantuntija. Omaan luontoyhteyteeni kuuluukin luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen arjessa, meillä esimerkiksi syödään vuoden ympäri vain itse pyydettyä villikalaa ja riistalihaa. Olen metsästänyt noin 10 vuotta.

Talouteeni kuuluu avopuoliso, kaksi saksanseisojaa ja pohjanpystykorva. Lähes puolet vuodesta vietämme saaressa mökillämme keskellä merenkurkun saariston maailmanperintöaluetta.

Vuoden ympäri päiväni kuluvat pääosin ulkona. Ei ole niin väliä ollaanko maalla vai merellä, metsällä vai kalassa, pohjoisessa vai etelässä. Ulkoa löydän paikkani ja tunnen olevani kotona. Luonnossa liikkuessa valmiit reitit ja kansallispuistot eivät ole minua varten- mutta poluttomat metsät, koskemattomat erämaat, ulkosaariston saaret ja luodot keskellä avomerta. Ne ovat minun mielenmaisemaani.

Olen Minna, viisikymppinen vaellusopas Keski-Suomesta. Juuret on maaseudulla Savossa, jossa lapsuus ja nuoruus meni metsissä ja järvillä.

Kun täytin 40, vaelsin kuukauden yksin Kaldoaivin ja Paistunturin erämaissa. Vietin kaikki yöt maastossa ja tuo reissu muutti suhtautumiseni luontoon isosti. Sen hyvinvointi on tullut minulle vuosi vuodelta tärkeämmäksi. Luonto pitää minusta huolen, jos minä pidän huolta siitä.

Vietän noin 130 yötä vuodesta teltassa ja kovassa tuulessa saan tasaisimmat unet. Valitsen telttapaikan tarkkaan, koska juon mielelläni heti herättyä pari tuntia kahvia teltan oviaukossa tekemättä samalla mitään muuta. En pidä kiireestä, vaan haluan tarkkailla mitä ympärillä tapahtuu. Suurimpina juttuina pidän sitä, että olen kohdannut susia ja ahmoja niiden luontaisessa ympäristössä vaelluksilla.

Olemme Markus ja Saara Atula, etelästä Rovaniemelle, lähemmäksi erämaita, muuttanut lääkäripariskunta. Vaelluselämyksemme ovat siirtyneet vuoristopoluilta Suomen kansallispuiston reittien kautta pohjoisen yhä erämaisempiin ja karumpiin ympäristöihin.

Vaellussesonki on hiljalleen ulotettu kattamaan kaikki vuodenajat ja vaativammatkin olosuhteet, vaikkakin toisaalta nautimme samalla suuresti leirielämän mukavuuksista. Saaran valmistavat herkut ja kertyvä kamerakalusto täyttävät yli puolet rinkastamme, joten voisi sanoa, että itsemme haastaminen on mitä enenevissä määrin rinkan kasvavan painon alla pärjäämistä. Ehkä pitäisi joskus kokeilla sitä kevytretkeilyä.